tässä tapauksessa sitä, että lautaselle laitetaan valtava kasa riisiä ja sen päälle kolme
pientä lihapalaa, jotka pyörivät suussa pidempään kuin purukumi.
Täällä ruoka-annoksien hinnat pyörivät 700 ja 3 500 shillingin välillä, mikä tarkoittaa maksimissaan paria euroa. Jos annokseensa haluaa lihaa, nostaa se välittömästi annoksen hintaa monella sadalla prosentilla. Liha on kallista ja siinä suurinta osaa näyttelevät luut ja läski. Siksi täällä monet syövätkin pääosin kasvisruokaa. Itsekin otan usein pelkät ranskalaiset tai pelkkää spagettia. Eihän se terveellistä ole, mutta jotain on syötävä.
 |
| Tällä tiskillä valmistuu ranskalaismunakas. |
Pääruokalassa useimmat pöydät ovat metallia ja tuolit muistuttavat eriparisia puutarhatuoleja. Ruokalassa on useampi jonotuspaikka ja yksi erillinen tiski juoman ostoon. Yhdellä tiskillä valikoimaan kuuluvat ainoastaan riisipohjaiset annokset. Toisella tiskillä valikoimaan kuuluvat ranskalaiset perunat ja munakas, minkä lisäksi
siitä saa näiden yhdistelmää chipsi mayaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jo kertaalleen kypsennetyt perunat laitetaan pannulle, sitten päälle öljyä ja pari kananmunaa, niin ranskalaismunakas on valmis. Tätä herkkua voi maustaa ketsupilla, chilikastikkeella tai suolalla, eivätkä paikalliset arkaile ketsupin käytön kanssa. Jos munakkaan haluaa ottaa mukaan, niin se pistetään sellaisenaan rullasta otettavaan mustaan
muovipussiin. Ja ei kun kotiin nauttimaan ruokalan antimista!
Kolmannella tiskillä voi hyvänä päivänä törmätä spagettiin tai ugaliin. Ugali on paikallista valkoista maissipuuroa, jota paikalliset näyttävät syövän hyvällä ruokahalulla, mutta jota en ole yhdenkään vaihto-opiskelijan nähnyt syövän. Itse olen toistaiseksi vältellyt sitä, mutta kait sitä on jossain välissä maistettava.
Kampusruokaloiden ehdottomasti parasta antia ovat hedelmät. Tuoreita eksoottisia hedelmiä saa ison lautasellisen 1 000 shillingillä eli 50 sentillä, kunhan osaa valita kuinka monta siivua haluaa mitäkin eksoottista herkkua. Valinnan vaikeuden lisäksi esteenä saattaa olla kielimuuri, mutta onneksi sormilla voi osoittaa mitä haluaa ja kuinka paljon. Yleensä yritän tilata swahiliksi ja hedelmiä pilkkovilla pojilla on hauskaa. Olenkin vastatoimena päättänyt yrittää opettaa heille suomea, niin huomaavat ettei uuden kielen oppiminen käy ihan hetkessä.
Hedelmätiskillä on tarjolla ananasta, mangoa, banaania, kurkkua ja vesimelonia. Hedelmät ovat kova hitti vaihto-opiskelijoiden keskuudessa, sillä ne tuntuvat olevan ainoa vitamiinipitoinen ja jokseenkin virkistävä vaihtoehto. Harmiksemme hedelmatarjonta on muuttunut viimeisen viikon aikana niin, etta ananakset ja mangot ovat poistuneet valikoimista. Joku selitti muutosta silla, ettei nyt ole noiden hedelmien sesonki ja ne ovat kalliimpia. Tilalle on ilmestynyt paarynaomenoita ja avokadoja. Nekin ovat maittavia, mutta eivat mitaan verrattuna makeampiin aiemmin tarjolla olleisiin hedelmiin.
Suurta hilpeyttä täällä herättävät ruokailuvälineet. Hedelmät, ranskalaiset ja munakkaat syödään hammastikuilla. Riisit ja spagetti sen sijaan nautitaan lusikalla tai haarukalla. Haastavaa tässä on se, että ruokailuvälineet on ongittava kiehuvan kuumasta vedestä grillauspihtejä apuna käyttäen. Hygieenistä, mutta haastavaa. Usein saa todistaa näkyä, että paikallinen onkii välineet myös jonossa seuraavana tulevalle valkonaamalle.
Hygieniaa saattaa kyseenalaistaa, kun näkee ruokalassa pörräävän enemmän kärpäsiä, kuin mihin olen törmännyt suomalaisella maatilalla (terveisiä vaan Ruukkiin). Eivätkä kärpäset ole yksin, myös niiden isommat kaverit - apinat - käyttävät samaa ruokalaa kanssamme.
*Sama teksti hiukan lyhennettynä on julkaistu myös viimeisimmän Tekniikka&Talous -lehden Pulpetti-palstalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti