Viimeisella viikolla ennen valiviikkoa (eli viikon taukoa) meilal piti olla kustakin kurssista valikoe. Vain yhdessa aineessa olimme paasseet niin pitkalle, etta kokeen pitamisessa oli tolkkua. Niinpa matkaa edeltavalla viikolla teimme International relations -kurssin valikokeen ja melkoinen koe se olikin! Kokeessa kysyttiin mita ihmeempia nippelitietoja, kuten yksittaisia vuosilukuja, jarjestojen nimia ja henkiloiden titteleita. Suosikkikysymykseni ylitti kylla monen ymmarryksen ja heratti melkoista hammennysta, silla paperilla oli lause ja kysymys kuului: who wrote this? Voisin viela ymmartaa moisen, jos nuo olisivat olleet maailman historian kuuluisimmat sanat, jotain jonka kaikki olisivat oppineet jo lastentarhassa. Mutta ei! Kun luettavana on parikymmenta englanninkielista artikkelia, niin ei tunnu alkuunkaan reilulta kysya tuollaista. Itse lukiessani pyrin hahmottamaan kokonaiskuvan ja isot linjat. Tuntuu paljon oleellisemmalta hahmottaa kokonaisuus, kun tietaa yksittaisen kirjoittajan nimi.
Onneksi tentin aiheuttama ahdistus unohtui reissatessa naapurimaissa. Iloinen yllari odotti kuitenkin kotiin palatessa, kun opettaja ilmoitti arvostelleensa kokeen todella tiukasti. Kutsui arvostelua itse jopa ilkeaksi. Niinpa siina sitten kavi, etta kymmenen pisteen kokonaissaaliista olin onnistunut saamaan haaviini 3,6 pistetta. Vaikka olin lukenut kaiken annetun materiaalin ja ollu lasna jokaikisella luennolla ja seminaarikerralla. Silla ei paljon juhlita, kun kurssin aikana olisi saatava kasaan vahintaan 16 pistetta, etta paasee edes osallistumaan kokeeseen. Eika siina mitaan, etta jaisi kurssi suorittamatta, mutta vaihtostipendilomakkeen allekirjoittaessani sitouduin suorittamaan tietyn maaran opintopisteita. Ei paljon huvittaisi maksaa 2000 euroa takaisin.
Koepaperiani lapikaydessa huomasin, etta en ollut saanut muutamasta vastauksestani pisteita, vaikka mielestani ne loytyivat suoraan materiaaleista. No, minapa tasta innostuneena marssin luennon jalkeen opettajan puheille kysymaan mista kiikasti. No, hanpa vain totesi minulle nain: This could have been explained better. Siina vaiheessa vereni kiehui aikamoisilla kierroksilla, silla tiesin tasan tarkkaan missa kohtaa tekstia nuo asiat esiintyivat. Mutta ilmeisesti olin ilmaissut ne vaarilla sanavalinnoilla tai sitten han vain paatti olla ilkea. Mene ja tieda sitten! Tuntuu epaoikeudenmukaiselta, silla englanti ei ole aidinkieleni, enka osaa ilmaista ajatuksiani englanniksi yhta sujuvasti kuin suomeksi. Kiireessa kirjoittaessa tulee virheita, se on mielestani selva ja siita oppii ja kehittyy, mutta ihmettelen suuresti mika kyseisen opettajan mielenlaatu on. On vaikea ajatella, etta pikkudetaljeihin keskittyva ilkeasti arvosteltu koe nostaisi kenenkaan opiskelumotivaatiota ja saisi yrittamaan kovemmin.
Viimeinen niitti arkkuun saatiin tanaan, kun han luennon lopuksi jakoi meille paperit kotitehtavaa varten. Maanantaiksi pitaisi raapustaa monen sivun kirjoitelma Afrikan Unionista ilman minkaanlaista ennakkovaroitusta. Opettajan mukaan voisimme lukea ylimaaraisia materiaaleja, joita han voisi meille sahkopostitse lahettaa ja voisimme ladata netista lisamateriaalia. Anteeksi nyt vain, mutta kohteleeko han samalla tavoin paikallisia opiskelijoita? Olettaako han, etta myos heilla on netti ja tietokone kaytossaan tai etta he saavat parissa paivassa kasaan kirjoitelman? Tietyt tehtavat kylla ymmarran, mutta puun takaa tulevat ovat liikaa. Tietyista tehtavista on ilmoitettu heti kurssin aluksi ja kaikki kurssilla olevat tietavat mika pelin henki on, mutta tuollaiset ylimaaraiset tehtavanannot ylittavat ymmarrykseni. Varsinkin kun kurssista saa vain 3 unittia eli noin 5 opintopistetta.
Itse nousin hiukan opettajaa vastaan, kun kysyin tehtavanannon lopuksi odottaako han todella meidan tekevan moista maanantaiksi. Tekisi mieli protestoida tehtavanantoa vastaan ja jattaa tekematta, mutta katsotaan nyt. Ehka huomenna mieleni on tyyntynyt ja tartun tehtavaan.
Toisen aaripaan ylivaativaan ja suorituksia vahtaavaan politiikan kurssin opettajaamme tuo sosiologian professorimme. Han lukee kirjasta aaneen kunkin lauseen viiteen kertaan, minka vuoksi olemme kahden kuukauden aikana ehtineet kasitella kirjasta vain kaksi kappaletta. Taman lisaksi han kysyy vahan valia: Are we together? Is this clear to everybody? Is this good question for the test? Sosiologian kurssin valikokeen oli maara olla loman jalkeen, mutta opettaja ilmoitti lomailevansa ja matkustavansa Arushaan. Ei siina muuten mitaan, mutta tama olisi ollut kiva tietaa hyvissa ajoin, niin olisimme voineet pidentaa myos omaa lomaamme. Lisaksi heti loman jalkeen oli oma vuoroni palauttaa ja esitella seminaarityoni. Itse olisin mieluusti hoitanut esiintymisen pois alta ja laittanut ruksin seinaan, etta yksi asia on hoidettu, mutta ei.
Myos talla viikolla opettaja ilmoitti luentopaivan aamuna olevansa yha reissussa, joten kokeemme siirtyi taas tuonnemmaksi. Itseani moinen venkslaaminen ja oman loman pitaminen turhauttaa. Olisi kiva hoitaa ensin tyot pois alta ja rentoutua sen jalkeen. Niinpa ehdotin opettajalle, etta pitaisin esitykseni ryhmalle, vaikka han ei olisikaan paikalla. Onneksi tama sopi Dr. Lyimolle ja nyt esitys on onnellisesti takanapain. Valikoe tosin haamottaa viela edessapain, mutta en aio ottaa siita stressia, silla ei ole alkuunkaan minun vikani ettei sita ole pidetty viela. Menkoon se omalla painollaan ja miten menee. Jos opettaja on tuollainen ja tuolla tasolla, niin ei han voi mielestani vaatia ihan hurjia meilta opiskelijoiltakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti