perjantai 21. tammikuuta 2011

"Ne amerikkalaiset.."

Suurin hämmästyksen, inhon ja kateuden aihe on tällä hetkellä täällä olevat amerikkalaiset vaihto-oppilaat. Niillä on asiat järjestetty tosi hyvin ja niillä jopa oma opas, joka pitää huolta asioista. Lisäksi niille järjestetään kursseja, joille me ei saada osallistua. Jenkeillä on lähes kaikilla kurssien lisäksi suoritettavana harjoittelu, jota ne tekee tiistaisin ja torstaisin kaupungilla. Niille ei siis sovi millekään kurssille osallistuminen noina päivinä, eikä ne oo valmiita joustamaan tippakaan.

Tänään mentiin sopimaan isolla porukalla taideaineiden opettajan kanssa, että mihin aikaan ja minä päivänä veistokurssia olis sopiva pitää. Päädyttiin tapaamisessa tiistaihin, kunnes paikalle marssi pari amerikkalaista, jotka sanoi ettei niille sovi. Niinpä aikataulun sopiminen meni kiivaaksi kädenväännöksi, koska ne ei olleet valmiita joustamaan yhtään ja me oltiin joustettu jo edellisenä päivänä, kun sovittiin toisesta kurssista. Onneksi opettaja meni kiistelyn ajaksi omaan huoneeseensa, eikä joutunut todistamaan sitä kauheaa kahakkaa vierestä. Lopulta meijän ehdotus meni kuitenkin läpi, kun jenkit tajusi, että mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Ne oli tosin sitä mieltä, ettei ne voi ottaa kolmea tuntia kerrallaan yhtä kurssia, kun pitää syödä ja valmistautua luennoille. Sanottiin ettei se meillekään herkkua ole, mutta ollaan totuttu siihen ja se ainoa yhtään järkevä vaihtoehto. Taidekurssi tulee siis olemaan keskiviikkona päivällä, jonka lisäks keskiviikkona kahden muunkin kurssin luennot. Mut parempi niin, että tulee tehokkaat opiskelupäivät ja muina päivinä voi huidella kaupungilla tai Sansibarilla.

Kuten ehkä yllä olevasta tarinasta huomaa, niin täällä kaikki on aikamoista sekamelskaa. Ollaan saatu pari erilaista lukujärjestystä, mutta periaatteessa kaikki muuttuu koko ajan. Perusideana on, että jokaisen opiskelijan pitää käydä näyttäytymässä niille proffille, joiden kursseille haluaa osallistua. Näin opettajat tietää, että kurssille on halukkaita tulijoita. Vasta sen jälkeen kurssille ruvetaan sorvaamaan aikataulua. Periaatteessa kuhunkin kurssiin pitäis kuulua viikossa kaks tuntia luentoja ja yksi tunti seminaaria. Muutamaan kurssiin ollaan nyt saatu sovittua, että pidetään kaikki kolme tuntia putkeen, niin päästään hommassa eteenpäin ja voidaan mennä neuvottelemaan muiden professoreiden kanssa. Tää on siis kuin suuren suuri palapeli, joka muuttuu koko ajan. Nyt mulla ns. varmoina swahilin kurssi ja kuvanveisto (sculpture), mutta katsotaan mitä ens viikko tuo tullessaan. Ne kummatkin on keskiviikkoisin, minkä lisäks otan todennäköisesti politiikan kurssin keskiviikolle, koska sille on ainakin tarpeeksi osallistujia ja aikataulu valmiina. Neljä kurssia pitäis nääs minimissään ottaa ja haluaisin luennot niin, että perjantai olis vapaa.

1 kommentti:

  1. Haha, jenkit! Ne ei kyllä varmaan opi vaihdossa yhtään mitään oikeasta afrikkalaisesta elämästä, kun kaikki on niin järkättyä. Ne varmaan haastaisi koko Afrikan oikeuteen, jos huoneesta löytyisi rotta! ;)

    On varmaan tosi outoa olla siellä järjestelmällisenä ja aikatauluorientoituneena suomalaisena. Et sitten Katja opi mitään "kaikki aikanaan"-tapoja siellä! Minuuttiaikataulut ja täpötäysi kalenteri odottelevat täällä sun kotiinpaluuta! :D

    Terveiset täältä kymmenen asteen pakkasesta!
    <3:lla Tiina (Kuikka)

    VastaaPoista