Tänään ryhdyttiin taistoon rottia vastaan. Pistettin pinkkejä papanoita sänkyjen ja pöytien alle. Seuraavan kerran kun ne lurjukset tulee kylään, niin ne saakin myrkkyä napaansa. Parempi kyllä ehkä jos tajuavat pysyä kokonaan poissa.
Nyt viikonloppuna on tullut katseltua vähän muitakin maisemia kuin yliopistoa. Ollaan käyty parissa eri paikassa shoppailemassa. Ai että! Tarjolla olisi vaikka minkä väristä kangasta, toinen toistaan ihanempia koruja, tauluja ja puisia esineitä. Toistaiseksi olen pysynyt kaidalla polulla ja ostanut vain pari käytettyä mekkoa, mutta mielessä pyörii, että miten saan kotiinpaluun koittaessa kaikki tavarat mahtumaan laukkuihin. Onneksi Tiina ja Äiti suuntaavat tänne vierailulle huhtikuussa, niin saan niiden mukana joitain tavaroita Suomeen.
Täällä shoppailu on kyllä tyystin erilaista kuin Suomessa. Markkinoilla ja kojuissa kaikuvat Karibu rafiki! -huudot ja ihmisvilinä on valtava. Hermot menevät jo kolmannen kojun kohdalla, sillä ainaiset Only for you ja Very good price -huudot alkavat tympiä. Minuun noilla tervetuliaissanoilla tuntuu olevan päinvastainen vaikutus - yleensä suuntaan kojuun, jossa myyjä tajuaa olla tuputtamatta kouraani jokaista puuesinettä. Hinnoista käydään jokaisen ostoksen yhteydessä tiukka kamppailu. Yleensä myyjä ehdottaa huikeaa hintaa, josta lähdetään hissukseen laskettelemaan alaspäin. Olen huomannut ja saanut kuulla olevani aikamoisen kylmäpäinen tinkijä. Minusta kyse on periaatteesta ja harva tavara on niin mahdottoman ihana, etten voisi elää ilman. Elämäni ei ole kiinni siitä, maksanko taksista 7 000 vai 5 000 shillinkiä, mutta on jokseenkin ärsyttävää, että lompakkoni oletetaan pursuavan rahaa vain koska olen valkohipiäinen. Sitä paitsi pidemmän päälle muutaman tonnin säästöistä voi kertyä sievoinen summa jemmaan takataskuun. Jos haluatte lukea elävän kertomuksen mun ja Juhanin lauantaisista shoppailuista, niin poiketkaa täällä:
Juhanin blogi
Toisenlaiseen maailmaan pääsee sukeltamaan yliopiston lähellä sijaitsevalla Mlimani Cityn ostarilla. Siellä vaatteet ovat huikean hintaisia ja myyjiä sekä vartijoita liikkeissä enemmän kuin laki sallii. Vaateliikkeissä myyjät seuraavat asiakasta vajaan metrin päästä niin, että ostoshalut katoavat nopeasti. Usein ne katoavat myös hintalappuun katsoessa: 80 000 shillinkiä topista. Sehän on noin 40 euroa. Huikeaa!
On ostarilla toki isompia liikkeitä, joissa ruokien ja laitteiden ohella myydään edullisempia vaatteita. Näissä liikkeissä isommat kassit on jätettävä liikkeen ulkopuolella olevaan säilytyspisteeseen. Myös ostosten maksamisen jälkeen on mentävä tarkistuspisteelle, jossa vartijat tarkastavat kuitin ja kassien sisältöjen vastaavuuden ja antavat kuittiin leiman. Kyllä vähän herättää moinen touhu ihmetystä, sillä henkilökuntaa näissä kaupoissa tuntuu olevan aivan mahdottoman paljon: tarkastajia, vartijoita, myyjiä, kyttääjiä ja ostosten pakkaajia. No, onhan se kiva että monille riittä töitä. Täällä kun tuntuu samalla, että ihmiset tekee hurjan pitkää päivää, mutta myös toisaalta ettei ne tee töitä ollenkaan. Aina näkyy ihmisiä makoilemassa ja istumassa varjoisissa paikoissa. Toivottavasti me päästään pian työmme, eli opiskelun, kimppuun ja luennot alkaisi lähiviikkoina. Muuten aika käy pitkäksi ja päädytään taas shoppailemaan. Ja silloin ei kukkaro kiitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti