lauantai 22. tammikuuta 2011

Rottia, rottia..

Viime yö oli täällä aikamoisen dramaattinen, etten nyt sanoisi. Asutaan asuntolassa numero 3 ja viidennessä kerroksessa, jossa siis pelkästään vaihtareita. Normaalisti tässä saa asua vaan naisia, mutta meijän onneksi tähän naapuriin muutti eilen väliaikaisesti yksi poika, sillä Outin huoneessa oli yöllä rotta. Outi alkoi yhtäkkiä yöllä huutaa siihen malliin, kun sitä kidutettais. Onneksi naapurin poika riensi apuun ja tappoi rotan pitkän kamppailun päätteeksi. Oli aika hurjaa herätä yöllä huutoon ja ääniin, joita kuului kun Outin huonekaluja siirreltiin rottaa metsästettäessä ja kun rottaa mäiskittiin hengiltä. Nyt sitten ihmetellään, että mistä se rotta  huoneeseen ilmestyi ja onko niitä jossain lisää ja voidaanko tukkia niiden reitti jotenkin. Aiemmin ollaan nähty täällä kyllä apinoita, gekkoja ja kaikenlaisia hyönteisiä, mutta rottaan en mielelläni törmäisi edes valoisaan aikaan.

Kuvassa pyykipesuhuone, joka suoraan meijän huonetta vastapäätä. Vesikanistereihin varastoidaan vettä sillon kun sitä tulee, jotta pystytään vesikatkojen aikana vetämään vessat, tiskaamaan ja käymään suihkussa. Kätevin tapa suihkun ottamiseen on täyttää litran vesipullo vedellä ja tehdä korkkiin nastoilla muutama reikä. Näin litran vesipullolla pystyy ihan hyvin pesemään itsensä.

Nykyään osaan onneksi varautua mahdollisiin eläinvieraisiin, kun menen esimerkiksi vessaan tai suihkuun. Yritän vähän tömistellä, avaan oven ja odotan hetken, jotta mahdolliset elukat lähtee liikkeelle. Tähän saakka me ollaan säilytetty huoneissa ruokaa, vaikka se on vastoin sääntöjä. Tän viimeöisen rottaepisodin jälkeen saatetaan kyllä luopua ruoista. Ainakin Outi roudasi heti kaikki eväänsä pois huoneesta ja tyhjensi roskikset.

Pidetään huoneissa ruokaa, koska yliopistolla tarjonta on melkoisen suppea. Onneksi ollaan löydetty pari uutta ruokapaikkaa kampukselta, joista saa riisin ja ranskisten lisäksi spagettia. Aamupalaa ollaan alettu syödä omissa huoneissa, kun läheiseltä ostarilta sai kätevästi hankittua vedenkeittimen ja puurohiutaleita. Iltaisin syödään myös kämpillä, koska haetaan ruoka alakerrasta. Meijän asuntolan toinen vartija on nainen, joka asuu perheineen asuntolan vieressä. Hän laittaa meille iltaisin ruokaa kohtuulliseen hintaan. Ei sekään kummoista pöperöä ole, mutta tuleepahan edes vähän vaihtelua. Ainoa ongelma iltaruoassa on se, että sen yhteydessä tulee juotua hurjasti vettä, mikä tarkoittaa sitä, että yön aikana herään useaan kertaan siihen, että on vessahätä. Itse käyn öisin vessassa vaan silloin kun on ihan pakko, sillä pimeä käytävä ja elukat ei ole houkutteleva yhdistelmä alkuunkaan.

Tämä kyseinen vartija, Mama Jane, on oikein mukava ja meillä onkin usein hauskaa ruokaa hakiessa. Ruoka haetaan alhaalta heidän kotoaan omaan kippoon, minkä jälkeen syödään huoneissamme ja vietetään iltaa lautapelien tai korttipelien parissa. Mama Janella on useampi lapsi, jotka tykkää leikkiä meijän kanssa ja istua sylissä. Ne lapset on kyllä todella ihania ja oikein suloisia. Mama Jane selitti myös meille, että hän pitää meitä lapsinaan ja ettei ruoanlaitto ole bisnestä, vaan tapa huolehtia meistä. Varmaan osittain totta sekin, mutta myös kiva, että pystytään siellä syömällä tukemaan heitä ja tuomaan heillä lisätienestejä. Tänään käytiin vihjaamassa Mama Janelle, että meijän käytävällä makaa teurastettu rotta ja voisiko siitä hankkiutua eroon ja laittaa koko kerrokseen vaikka tuholaismyrkkyä. Hän lupasin hoitaa asian, mutta katsotaan nyt. Täällä Afrikassa asioilla ei oo tapana edistyä nopeasti. Kunhan ei tarttisi ensi yönä törmätä rottaan, sillä siihen kiljumiseen heräisi kyllä koko rakennuksen väki. Pahoittelen jo etukäteen!

1 kommentti:

  1. Rottia, kuulostaa kotoisalta. Sitä samaa meillä ollut aika kauan. Välikatolla rotat pitää sellaista ääntä, ettei uskoisi ja kun ne viipeltää siellä öisin, on se aika kurjaa. Hankkikaa ruoalle hyviä muovisia säilytyspurkkeja, niin ei tule muutkaan dudut niitä syömään. Ainakin meillä hyökkää minimuurahaiset aika nopeasti ruokien kimppuun, jos ruoat on noin vaan pöydällä.

    Tsemppiä. Kyllä siihen kaikkeen tottuu, vaikka ei niin ihanaa olisikaan.

    VastaaPoista