Perillä ollaan!

Halojaa, täällä ollaan!
Matka oli pitkä ja uuvuttava, mutta päästiin Sallan kanssa perille. Salla on siis myös Helsingin yliopistolta ja tultiin samaa matkaa. Tosin mun toinen laukku ei löytänyt perille asti, mutta sain sen tänään eli reilun vuorokauden myöhässä. Onneksi matkan varrelle jäi just iki-ihana Helsingin Luistelijat -kassi, jossa ei ollu mitään super tarpeellista. Ainoastaan hyttysverkko oli ekaksi yöksi pakollinen, mutta kanadalainen Matt pelasti mut ja lainasi ylimääräistä verkkoaan mulle.

Oikeastaan kaikki asiat täällä on ollut positiivisia yllätyksiä. Ehkä se auttaa, että odotukset oli melkoisen matalalla. Positiivisista yllätyksistä huolimatta ekana iltana kokonaisvaikutelma oli kuitenkin negatiivinen. Tänne saapuminen oli kyllä melkoinen shokki!

Nyt toisena iltana elämä näyttää paljon valoisammalta, koska saatiin Sallan kanssa yhteinen huone. Asutaan asuntolassa numero 3, joka on kaikista kauimmaisin. Yliopistoalue on iso ja asuntoloissa 8 kerrosta, joten oltiin onnellisia, että asutaan 5. kerroksessa, eikä ylimmässä. Rappusten kiipeäminen tässä helteessä on uuvuttavaa ja yleensä ylöspäin on tuotava samalla iso vesikanisteri. Meijän huoneessa toimii tällä hetkellä valo, meillä netti Sallan koneella, saatiin paikalliset kännykkäliittymät, ostettiin tuulettimet, henkareita, lukko kaapin oveen, tyynyt yms. Ja ai että kylläpä nyt tuntuu luksukselta! Suurin osa hankinnoista tehtiin läheisellä Mlimanin ostarilla, jonne pääsee pikkubussilla viidessä minuutissa. Ostari on hyvin länsimainen ja siellä on ilmastointi. Siellä tekee siis mieli viettää aikaa, kun ei ole vielä tottunut lämpöön.

Suihkuun täällä olen päässyt molempina päivinä. Perusvinkkinä on, että suihkuun on mentävä silloin kun vettä tulee. Esimerkiksi tänään aamulla ei tullut, joten onneksi suihku tuli hoidettua eilen illalla. Suihkusta tulee vaan kylmää vettä, mutta se on tässä helteessä ok, eikä vesi ole jääkylmää. Tänään aamulla kokeiltiin vesihanoja siinä toivossa, että vettä tulisi ja ilmeisesti unohdettiin hana auki. Illemmalla kun tultiin asuntolaan, niin kuultiin että meijän kerroksessa tulvinut vettä. Huoneessa ja käytävällä ei kuitenkaan ollut vettä, mutta suihkun ja vessan lattiat lainehtii edelleen. Koska vettä tulee vaan ajoittain, niin vettä pitäisi varastoida isoihin kanistereihin vedettömän päivän varalle. Myöskään vessaa ei voi vetää ilman vettä, joten pöntön säiliöön on kaadettava varastoitua vettä, jos on vedetön päivä.

Kerrottavaa olisi tässä vaikka kuinka, mutta aika ja raha on rajallista. Ehkäpä suurin ongelma itselle on täällä ollut ruoka. Yliopistolla syödään cafeteriassa, jossa ruoka melkein ilmaista (maksaa jonkun 50 senttiä), mutta voi että sitä ruokaa.. tarjolla on joka päivä ja kaikkina aikoina samaa ruokaa. Vaihtoehtoja on noin viisi ja niitä katsoessa ruokahalu ei kyllä herää. Tähän mennessä olen kokeillut chipsi mayaa, joka tarkoittaa ranskalaisia munakkaalla. Luulin että ne tulisi lautaselle erikseen, mutta ne on yksi munakas, jossa ranskikset on siellä täällä sisässä. Lisäksi tarjoillaan riisiä&lihaa, riisiä&papuja, riisiä&kalaa ja hyvällä tuurilla ehkäpä jotain muutakin. Liha-annoksista on vaikea löytää lihaa ja kala-annos herätti hilpeyttä, kun riisin päälle laitettiin kokonainen pienikokoinen paistettu kala. Annokset kyllä on isoja, ellei jopa valtavia, mutta riisin lisäksi niissä ei  paljon muuta olekaan.

Tänään perjantaina oltiin kuuntelemassa luentoa turvallisuudesta ja muusta, ja lounastauolla mentiin syömään läheiselle kiswahilin laitokselle. Se oli todella todella todella positiivinen yllätys! Ruokala sijaitsi ihanan vehreässä ja varjoisassa paikassa, jossa oli terassi. Annosvaihtoehtoja oli jälleen vähän, mutta ruoka oli hyvää ja limu kylmää. Tämä paikka tosin osoittautui toista kalliimmaksi, mutta eiköhän syödä siellä aina välillä, koska taso oli ihan eri.

Kirjoitettavaa olisi tosiaan loputtoman paljon jo näiltä parilta päivältä. Tapahtumia on ollut paljon ja tunneskaala vaihdellut ihan laidasta laitaan. Huomaa, että muillakin on ollut väsymystä ja kestää hetken totuttautua kaikkeen uuteen ja erilaiseen. Onneksi täällä on kivoja ihmisiä ja enimmäkseen tullut vietettyä aikaa suomalaisten, kanadalaisen ja saksalaisen vaihtarin kanssa. Asutaan ihan lähekkäin ja meillä tulee olemaan samoja kursseja todennäköisesti, joten jatkossakin kyseiset ihmiset tulee tutuiksi. Meitä vaihtareita on noin 15-20 täällä, joista suurin joukkio on jenkit, joilla kaikki asiat on järjestetty ihan viimeisen päälle. No, ainakin me suomalaiset saadaan vähän tuntumaa siihen millaista paikallisten elämä on, vaikka tämäkin lienee aika ruusuista joidenkin paikallisten elämään verrattuna.