Lauantaina olimme juna-asemalla saapuessamme astetta viisaampia ja valitsimme kulkupeliksi kolmipyoran taksin sijaan, emmeka menneet asemalla kovin aikaisin. Asemalla saapuessamme saimme kuulla, ettei lahtoajasta ollut kuulunut mitaan uutta. Kysymys herasi tietysti mieleen, etta olisiko moinen huono vai hyva merkki. Lopulta paatimme, ettemme voisi istua odottamassa enaa kauempaa, vaan olisi todella ruvettava pohtimaan muita vaihtoehtoja. Niinpa paatimme jakautua ja selvittaa, olisiko bussi, lentoliput vai auton vuokraaminen halvin ja katevin vaihtoehto. Jon ja Luisa lahtivat kiertamaan matkatoimistoja ja vuokrausfirmoja keskustaan ja me muut luimme ahkeraan opaskirjaa ja yritimme ottaa yhteytta paikkoihin.(Tassa vaiheessa lienee paikallaan kertoa, etta joukkiomme koostuu siis kahdesta saksalaisesta vaihtarista, yhdesta norjalaisesta vaihtarista ja kahdesta suomalaisesta vaihtarista.)
Muutaman tunnin odottelun jalkeen huomasimme, etta junaa ihme kylla alettiin lastata. Tasta hataantyneena soitimme Jonille ja Luisalle, etta heidan olisi paras suunnata pikapikaa takaisin asemalle. Niinpa he ottivat keskustasta asemalle moottoripyorakyydit ja ehtivat juuri ja juuri junaan. Olisi ollut melkoisen julmaa missata juna, jonka lahtoa olimme odottaneet yli vuorokauden.
Kun juna vihdoin lauantaina iltapaivalla nytkahti liikenteeseen, annoimme kuuluvat aplodit. Jo tassa vaiheessa olimme jaljessa aikataulustamme vuorokauden ja lisaa viivastysta oli luvassa. Juna nimittain pysahteli useiksi tunneiksi lukuisiin paikkoihin (asemille ja keskelle ei mitaan) ja hajosi muutamaan otteeseen. Junassa istuessa meinasi usko loppua, silla kahden paivan junareissu oli muuttunut myohastelyn ansiosta neljan paivan junamatkaksi, eika ollut mitaan takuita perillepaasemisesta.
Loppu hyvin kaikki hyvin saavuimme kun saavuimmekin perille Sambiaan. Alunperin jalkamme piti koskettaa Sambian maaperaa sunnuntaina, mutta nyt se tapahtui maanantain ja tiistain valisena yona. Onneksemme emme olleet ainoita matkaajia ja saimme hyvaa vertaistukea muilta, joilla oli kiire lennolle tai yliopiston loppukokeisiin. Sambiaan paastyamme paatimme nopeuttaa toimintaa ja ottaa isolla porukalla minibussin, joka vei meidat keskella yota Lusakaan. Sielta nappasimme aamun ensimmaisen bussin kohti Livingstonea ja Viktorianputouksia. Tassa vaiheessa unta oli pallossa havyttoman vahan, minka piikkiin voidaankin ehka laittaa se, etta Lauri unohti bussiin passinsa ja viisuminsa. Juuri nailla hetkilla pojat metsastavat Laurin passia bussiasemalta ja toivon todella, etta he ilmestyvat takaisin passi kourassaan. Muuten koko koorin liikkuminen hidastuu huomattavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti