Vihdoin kouluhommat pulkassa ja katse kohti lomaa. Suunnitelmana oli menna ensin junalla Tansanian Dar es Salaamista Sambian Kapiri Mposhiin, napata siita toinen juna Livingstoneen katsomaan Viktorianputouksia ja yhden paivan safarille Botswanaan, josta sitten suunta edelleen etelaan pain kohti Zimbabwea ja Etela-Afrikkaa. Valiin olimme varanneet 32 tuntia ylimaaraista, silla tiesimme raideyhteyden epavarmaksi ja safari oli varattu tietylle paivalle.
Toiveikkaina suuntasimme perjantaina aamupaivalla juna-asemalle, vaikka olimme kuulleet, etta raideliikenteessa oli ollut vain pari paivaa aiemmin ongelmia lakkoilun vuoksi. Junan lahtoajasta oli alunperinkin monenlaista tietoa, joten paatimme olla ajoissa paikalla. Odottelusta tuli kuitenkin pitka, silla jokusen tunnin kuluttua kovaaanisista kuulutettiin, etta juna lahtisi illalla. Seuraava kuulutus puolestaan ilmoitti, ettei juna lahtisi illalla, mutta he eivat osaa sanoa lahtoaikaa. Pyysivat matkustajia olemaan karsivallisia, mutta asemalla odotteluun kyllastyneet ihmiset paattivat hiukan nopeuttaa junanlahtoa ja alkoivat protestoida myohastelya vastaan. Niinpa kovaaanisista kuulutettiin, etta juna paasisi vihdoin liikenteeseen illalla kymmenelta. Ilta kymmenen lahestyessa kavi kuitenkin selvaksi, ettei juna ollut lahdossa perjantaina yhtaan mihinkaan ja lopulta seurasikin kuulutus, joka ilmoitti uudeksi lahtoajaksi lauantaiaamupaivan. Itse suuntasimme viiden hengen porukkamme voimin takaisin kampukselle, mutta saaliksi kavi niita kaikkia ihmisia (lahinna naisia ja lapsia), jotka viettivat yonsa aseman lattialla.
Olimme siis viettaneet kaikkiaan asemalla odottaen havyttoman paljon aikaa. Positiivista lahdon viivastymisessa oli toisaalta se, etta perjantaina oli tiedossa isot synttarijuhlat, joihin emme olisi muuten paasseet. Siella paasin sanomaan hyvastit monelle vaihtarikaverille, jotka suuntaavat kotiin reissumme aikana. Naimme myos kampukselle tullessamme pitkaan mainostetun mittelon, jossa valittiin Neiti ja Herra UDSM eli University of Dar es Salaam. Kas siina vasta melkoinen titteli!
Illalla olo oli totta kai melkoinen, vaikka paivan aikana en ollutkaan varsinaisesti tehnyt juuri mitaan. Kylla odottelu ja epatietoisuus vie aika tehokkaasti mehut ihmisesta. Aika kun kului juna-asemalla sen laskemiseen, montako tuntia olimme missakin vaiheessa jo kayttaneet ekstra-ajastamme, vaikkemme olleet liikkuneet mihinkaan.
Illalla joku hyvin toi esiin, etta eihan juna olisi millaan voinut lahtea, olihan kyseessa perjantai 13. paiva. Moiseen en oikein usko, mutta ehka taytyy harkita sitakin asiaa uusiksi, silla kavi ilmi, etta kamppakaverini Salla oli havittanyt lompakkonsa ja siina sivussa huoneemme avaimen ja toinen tytto oli ryostetty illan bileissa. Ei siis mikaan kaikkein onnistunein paiva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti